Liisa Enwaldin ja Esko Karppasen viisaat, paneutuneet ja sopivasti skeptiset esseet tutkivat, miten joulun peruskertomus ¿ ¿Ja tapahtui niinä päivinä¿ ¿ on kehittynyt joululaulujen teemoiksi, ja miten laulut puolestaan ovat muuttuneet vaeltaessaan ajassa ja paikassa. Tunnettujen ja rakastettujen laulujen takaa löytyy harvinaisempia versioita (ja tekijöitä) sekä yllättäviäkin vaikutteita; toisaalta kirjoittajat poimivat unohduksista sinne aiheetta joutuneita tekstejä ja sävelmiä. Näkökulma on useimmiten runoanalyyttinen, mutta myös sanan ja sävelen yhteispeliä tarkastellaan tuoreesti ja oivaltavasti. Useassa esseessä nousee esiin joulun ruusu ¿ Iisain ¿vesanä, legendasymbolina tai ¿armon kyyhkynä¿. Oman kiinnostavan valonsa saa Neitsyt Maria -aihe suomalaisessa 1500- ja 1600-luvun jouluvirsirunoudessa. Maria neidzö ia äiti Miehet poian ilman weti. Eip ikänäns ennen cuultu Ett miehet on raskax tultu. (Jaakko Finno, n. 1583)