Ihmislajin synty on seurausta yhden kehitysvaiheen ennennakemattomasta korostumisesta, jossa taysikasvuiseen jai yliannos lapsuudesta periytyvia puolustusmekanismeja. Tahdon, jarjen, pelon ja hapean kaltaiset mekanismit auttoivat aikuiset yksilot selviamaan hengissa vaikeissa olosuhteissa. Sailymisen hintana oli kuitenkin yksinaisyys ja ihmiselle luonteenomainen ja hyvin humaanilta nayttava kommunikaation, yhteyden etsimisen ja ymmartamisen kaipuu. Ihmislajin syntyyn vaikutti vuosimiljoonien ikainen ihmissukuisten geneettinen poikkeavuus, joka alkoi muuttua vallitsevaksi piirteeksi noin 100 000 vuotta sitten. Geenivirhe teki ihmisesta luontoon sopeutumattoman ja psyykkisesti keskenkasvuisen olennon, joka etsii jatkuvasti syita omalle epatietoisuudelleen. Tieto ihmisen muinaisista lajityypillisista juurista havisi ajan saatossa ja muuttui myytiksi. Sivilisaatiot rakensivat ihmiskeskeiset kulttuurinsa myyttien kirjaimellisten tulkintojen pohjalle. Teos haastaa vakiintuneet ihmiskasitykset vaittaessaan, etta kulttuurimme ei olekaan vahittaisen kehittymisen tulos, vaan yhden perinnollisen ominaisuuden seuraus. Sen keskeisia kasitteita ovat aikuisuus, keskenkasvuisuus, inhimillisyys, tahto, jarki, mieli, minuus, tietoisuus ja tajunta. Kirja perustuu olemassa olevien loytojen ja nakemysten uudelleentulkintaan. Asiat on pyritty esittamaan niin, ettei niiden ymmartamiseen tarvita tieteellista oppineisuutta."