"Ääriviivani alkoivat kadota." DAKOTA on kirja Dakotasta. Kuka hän sitten on tai oli, sitä emme tiedä. Mutta DAKOTAssa äänessä olevalle minälle hän on ollut kaikki kaikessa. Näin taitaa olla vieläkin, vaikka täysimittaiseksi runoelmaksi kasvava vuodatus entisestä ystävästä ja esikuvasta pyrkiikin tilintekoon, välienselvittelyyn ja irtautumiseen. Ainakin Dakotasta saa kuvan valovoimaisena ja hurmaavana naisena. Hän näyttää purjehtineen läpi nuoruuden, halki maailman ja pahki elämän kuin olisi antamassa jatkuvaa näytöstä loistokkuudestaan alati ihailijoiksi tarjoutuville faneille. Jonkinlaiseksi yhteiskuntakriitikoksi ja aktivistiksi paljastuva Dakota on tiennyt oikeat sanat ja teot, laittanut tuulemaan, ollut tapahtuma itsessään, spektaakkeli. Vaan mitä hän onkaan jättänyt jälkeensä? "En näe häntä. Ei kadonneita näe."